Kudospaine ja kuona-aineet

Mitä ovat ”kuona-aineet”

Jokainen elävä organismi tuottaa aineenvaihdunnan tuloksena jätettä. Elimistöön kertyy ympäristöstä erilaisia myrkkyjä ja elimistö itse tuottaa toksisia aineita ja kuonaa; ne ovat olennainen osa elintoimintoja. Kerääntyvä aineenvaihduntajäte on kuitenkin haitallista elimistölle koska se voi myrkyttää kudoksia ja soluja ja siksi se pitää poistaa. Tämä poisto tapahtuu mm. eritysjärjestelmän kautta. Munuaiset, keuhkot ja iho ovat erityselimiä.

Munuaisten läpi virtaa vuorokaudessa liki 1500 litraa puhdistettavaa verta. Tästä verestä munuaiset suodattavat kuona-aineet ja erittävät ne virtsana.

Keuhkot poistavat elimistöstö hiilidioksidia ja muita kaasumaisia kuona-aineita

Iho on ihmisen suurin kuona-aineita erittävä elin

Myös maksa luetaan erityselimiin. Maksa on elimistön suurin rauhanen ja toiseksi suurin elin ihon jälkeen. Sillä on yli 500 eri tehtävää; se mm. hajottaa ja poistaa elimistöömme joutuneita vaarallisia aineita sekä lääkeaineita.

Kehon energia-aineenvaihdunnassa syntyvät lopputuotteet typpi ja hiilidioksidi lasketaan kuona-aineiksi. Proteiinien hajottamisessa syntyvä typpi on elimistölle haitallista, joten se poistuu virtsassa.

Erilaisten tulehdusreatioiden seurauksen kudokseen virtaa kudosnestettä; kudospaine kasvaa ja kudoksen hapensaanti huononee. Hapen avulla muodostettu energia ei tuota kuona-aineita kovinkaan paljon, mutta ilman happea muodostettu energia tuottaa sitäkin runsaammin. Kudosten hapensaannin heikentymisestä seuraa maitohapon ja hiilidioksidin kerääntyminen kudokseen mikä taas aiheuttaa kudoksen happamoitumista eli pH:n laskua.

Matala-asteiseen krooniseen tulehdukseen eli inflammaatioon liittyykin aina vapaiden radikaalien aiheuttama hapetusstressi sekä reaktiivisten typpiyhdisteiden aiheuttama nitrosatiivinen stressi. Vapaat radikaalit yhdistetään laajaan kirjoon kroonisia rappeutumissairauksia, joihin kuuluvat syöpä, reuma ja sydäntaudit.

 

Terve elimistö pystyy käsittelemään myrkkyjä tiettyyn rajaan saakka. Elimistön sisäinen tasapaino voi kuitenkin järkkyä, mikäli elimistöön kertyy liikaa toksiineja eikä se pysty enää käsittelemään niitä.

Rasvamaksa on Suomen yleisin maksasairaus ja sitä esiintyy joka neljännellä aikuisella. Myös lapsilla voi olla rasvamaksa. Ylipaino ja varsinkin vyötärölihavuus on merkittävin rasvamaksan aiheuttaja, mutta sitä esiintyy myös normaalipainoisilla. Rasvamaksa on vahvasti yhteydessä metabolisiin häiriöihin kuten tyypin 2 diabetekseen, rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin ja verenpainetautiin.

Metabolista oireyhtymää sairastavilla on todettu jopa nelinkertainen määrä rasvaa maksassa verrattuna terveisiin henkilöihin. Rasvan kertyminen maksaan voi vaurioittaa sitä ja se lisää myös riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin. Osalla rasvamaksaan liittyy maksan tulehdusreaktiota, joka vuosien mittaan saattaa johtaa kirroosiin. Kirrosilla tarkoitetaan terveen kudoksen korvautumisella sidekudoksella eli fibroosilla, jolloin maksa vahingoittuu pysyvästi.