Kudospaine ja kipu

Turvotus kehossa voi olla paikallista ja ohimenevää tai kroonista. Se on näkyvä ja koskettamalla havaittava kudoksen nestemäärän lisääntyminen. Kudoksen solut eivät kuitenkaan turpoa, vaan niiden välissä olevan ns. soluvälitilan nestemäärä lisääntyy. Soluväleihin kertyvä neste lisää kudospainetta heikentäen verenkiertoa ja kudoksen aineenvaihduntaa. Kudosnesteen lisääntyessä solut siirtyvät kauemmas toisistaan, välimatkat verisuonista kuhunkin soluun pitenevät ja aineenvaihdunta kudoksessa hidastuu. Kaikki turvotukset heikentävät kudoksen aineenvaihduntaa ja täten myös hapensaantia.

Elimistö reagoi akuuttiin vammaan ja kudosvaurioon normaalisti tulehdusreaktiolla. Elimistö alkaa heti korjata vaurioita tuomalla paikalle korjaavia soluja ja kudosnestettä mikä kudospaineen lisääntymisen kautta aktivoi kipureseptoreita. Kudosvauriokipu eli nosiseptiivinen kipu syntyy kun nosiseptorit eli kipureseptorit reagoivat voimakkaaseen, potentiaalisesti kudosvauriota aiheuttavaan ärsykkeeseen. Tyypillisiä nosiseptiivisia kiputiloja ovat muun muassa tulehduskipu, iskeminen kipu ja erilaiset lihas-luustokiputilat.

 

Iskeeminen kipu tarkoittaa veren- tai hapenpuutteesta johtuvaa kipua. Kudoksen hapensaannin huononeminen saa aikaan maitohapon ja hiilidioksidin kerääntymisen kudokseen mikä taas aiheuttaa kudoksen happamoitumista eli pH:n laskua. PH:n lasku puolestaan aktivoi kipureseptoreita. Iskeeminen kipu esimerkiksi selässä, hartioissa ja niskassa niskassa on yleistä. Se voi tuntua esimerkiksi jäytävänä tai polttavana kipuna.

Imunesteskieron häiriöt saattaa aiheuttaa kehoon pysyvän turvotusongelman. Turvotus on aina merkki siitä, ettei imusuonisto ole onnistunut täyttämään tehtäväänsä. Esimerkiksi turvotus alaraajoissa ja lantionseudulla voi olla merkki laajemmasta ongelmasta imujärjestelmässä, jolloin se ei pysty poistamaan edes normaalimäärää verisuonistosta suodattunutta nestettä. Seurauksena voi tällöin olla laaja-alaiset ongelmat kudosten aineenvaihdunnassa, inflammaatio ja kehon ns. matala-asteinen tulehdus.

Laskimoverenkiertoa vetää alhaalta ylöspäin osaltaan sydämen tuottama imuvoima. Myös imusuonisto toimiakseen täydellä teholla tarvitsee alipaineisen imuvoiman. Tarvittava imuvoima imunestejärjestelmään syntyy kun kehon imunesteet pääsevät suurimman imusuonirungon eli rintatiehyen kautta esteettä virtaamaan takaisin verenkiertoon vasemman sisemmän kaulalaskimon ja solislaskimon välisestä kulmasta. Nopeammin virtaava verenkierto imaessaan mukaansa imunesteet synnyttää tarvittavan imun koko kehon imunestejärjestelmään.