Ihon mikrobiomi

Iho on kehon suurin elin ja ensimmäinen suojalinja sairauksia ja vammoja vastaan. Iholla on monta tehtävää ja se on elintärkeä selviytymiselle. Iho toimii ulkoisena rajapintana ympäristöön, se estää kosteuden menetystä ja tarttuvien tai myrkyllisten aineiden pääsyä elimistöön ja syvemmälle kudoksiin. Iho on myös monimutkainen elinympäristö monimuotoiselle mikrobistolle. Samalla kun tietoisuus suolistomikrobiomin tärkeydestä on johtanut probioottien, fermentoitujen ruokien ja lisäravinteiden suosioon kasvaa myös kiinnostus ihon mikrobiomiin. Ihon mikro-organismien uskotaan olevan tiiviisti sidoksissa ihmisen terveyteen ja sairauksiin.

Kauneus ja terveys - vai terveys ja kauneus?

Ihon pinnalla kasvaa biljoonia mikrobeja, jotka suojaavat meitä taudinaiheuttajilta ja pitävät meidät terveinä tuottamalla vitamiineja ja muita hyödyllisiä kemikaaleja. Mikrobit olivat maapallolla ennen meitä, olemme kehittyneet niiden ympäröiminä ja ne ovat meille hyödyllisiä monella tavalla.

Ihon mikro-organismeja on aiemmin pidetty iholle haitallisina, jopa poistettavina, mutta nyt ymmärretään paremmin mikroekosysteemin ja sen tasapainon ylläpidon merkitys terveelle ja hyvinvoivalle iholle. Nykyään ihon mikrobiomin uskotaan olevan avain myös ihon ulkonäön parantamiseen - puututtaessa ihosairauksien syihin eikä vain oireisiin.

Iholla ja sen mikro-organismilla saattaa olla luultua suurempi rooli myös ihmisen immuunijärjestelmän kannalta. Ihossa on monia eri kerroksia, joissa on immuniteettijärjestelmän soluja. Solut välittävät tietoa ulkopuolelta sisälle kehoon. Ne käyvät ikään kuin vuoropuhelua ja näin symbioottiset mikro-organismit, jotka ovat vuorovaikutuksessa immuunijärjestelmän kanssa, voivat lisätä suojaa taudinaiheuttajilta.

Ihon pinnallisessa kerroksessa, epidermiksessä (orvaskesi), viihtyy parisataa eri mikrobilajia. Mikrobeja on havaittu olevan myös dermiksessä (verinahka), joka on huomattavasti kosteampaa sidekudosta. Dermiksessä on soluja, soluväliaineita, sidekudosta, lymfasuonia, pieniä verisuonia, hermoja, tali- ja hikirauhasia sekä karvatuppeja. Dermiksen alla oleva ihonalaiskudos (hypodermis) ei varsinaisesti kuulu enää ihoon. Se on rasvasoluja sisältävää löyhää sidekudosta ja sen tehtävä on suojata kehoa iskuilta ja yhdistää ihoa alla oleviin kudoksiin.

"sormenjälki" ihossamme

Mikrobiomi on siis elimistössämme monimuotoinen bakteereiden, sienten, hiivan, loisten ja virusten ekosysteemi. Jokaisella elimellä - myös iholla - on terveellinen mikroekosysteeminsä ja jokaisen ihmisen iholla on oma ainutlaatuinen yhdistelmä mikrobeja. Ihon mikrobiomi on kuin henkilökohtainen sormenjälki ja terveenä ollessaan se pysyy vakaana ympäristöhäiriöistä huolimatta.

Yhden neliösenttimetrin alueella ihon pinnalla asuu noin miljoona bakteeria. Ihon mikroympäristö vaihtelee kuitenkin pH:n, lämpötilan, kosteuden ja rasvapitoisuuden suhteen. Eri osissa ihoa on myös eri tyyppistä mikrobistoa ja sen määrä voi vaihdella suuresti. Normaaliflooran yleisimmät bakteerit ovat koryne-, akineto- ja propionibakteerit sekä stafylo- ja streptokokit.

Normaalin mikrobiomin koostumuksen määritys on tutkimuksissa kuitenkin osoittautunut hankalaksi juuri suuren yksilövariaation vuoksi. Ihon mikroekosysteemin yksilölliseen vaihteluun vaikuttavat monet tekijät kuten:

- sukupuoli, ikä

- elinympäristö (ilmasto ja maantieteellinen sijainti)

- immuunijärjestelmän kuormitus ja häiriöt (altistukset, tulehdukset, vajaatoiminta)

- yksilölliset genotyypit ja herkkyysgeenit (heikentynyt ihon läpäisyesteen toiminta, filaggriinigeenin mutaatiot)

- elintavat (ammatti, hygienia, antibioottialtistus)

- perussairaudet (mm. diabetes)

Yksilöllisistä eroista huolimatta on normaalisti suurin osa ihon mikrobeista terveyden kannalta suotuisia ja kun niitä on riittävästi voivat ne estää huonojen bakteerien lisääntymistä. Tämä ihon monipuolisen mikrobiston tasapaino, homeostaasi, onkin terveen ihon salaisuus.

Ihon salatut elämät

Geenisekventointimenetelmän kehityksen ansiosta tieto kehon eri järjestelmien, kuten ihon mikrobikoostumuksesta kasvaa jatkuvasti. Tiedot terveen ihon mikrobiomin koostumuksesta ja sen muutoksista ihmisen elämän aikana lisäävät ymmärrystä ihon ja koko kehon terveyteen.

Elimistön normaaliflooran mikrobit sijaitsevat iholla, limakalvoilla ja suolistossa. Ihon mikrobifloora vaikuttaa suolistomikrobiston laatuun ja päinvastoin. Kun suolen mikrobiomi vaurioituu sopimattoman ruoan tai esimerkiksi antibioottien vaikutuksesta vaikuttaa se myös suolen läpäisevyyteen. Suolen limakalvo ja epiteeli väljentyvät ja alkavat vuotamaan läpäisten suurikokoisia molekyylejä (peptidejä), toksiineja, vierasaineita, viruksia ja bakteereita. Suolesta verenkiertoon “vuotaneet” molekyylit voivat aiheuttaa erilaisia autoimmuunireaktioita, allergiaa, infektioita ja myrkytyksiä.

Tällainen ”vuotava suoli” (Intestinal permeability, leaky gut ) voi olla yleinen seuraus ja ylikuormitetun immuunijärjestelmän seurauksena kehittyvät myös erilaiset tulehdukset. Koska suolistosuoja ja mikrobiomi ovat vaarantuneet, kehoon kertyvät toksiinit ilmenevät usein ihon kautta. Kuiva tai halkeileva iho, akne, ekseemat, psoriasis, ihon oheneminen, hiustenlähtö, kasvojen karvojen liialliseen kasvu ja pigmenttimuutokset, samoin kuin infektiot, kuten herpes ja märkärupi voivat olla näkyviä seurauksia tästä.

–Iholla tapahtuvat muutokset saattavat olla portti myös allergioiden kehittymiselle.

 

Mitä itse voimme tehdä ihomme hyväksi?

Kaikki mitä hengität, kaikki mihin kosket ja kaikki minkä syöt vaikuttaa siihen miten elimistön rajapinnoilla oleva normaalimikrobisto välittää vuorovaikutusta ympäristön ja oman immuunijärjestelmän välillä.

Ihminen on luonnossa kehittynyt ja siksi olemme mikrobitasolla erottamaton osa luontoa. Luonto myös varustaa syntyvän lapsen kohtaamaan ympäröivän maailman patogeenit immuunisuojalla, joka on peräisin äidin vasta-aineista. Nämä vasta-aineet siirtyvät sikiöön raskauden aikana istukan kautta, syntymän aikana synnytystiekanavan kautta ja pian syntymän jälkeen imetyksen kautta.

Moderni steriili kaupunkiympäristö ei kuitenkaan valmenna kasvavan lapsen ja aikuisen immuunipuolustusta kuten pitäisi ja luonnollisten ärsykkeiden puuttuessa voi immuunipuolustuksen säätely pettää alkaen reagoida harmittomiin ärsykkeisiin, kuten ympäristön siitepölyyn tai suoliston normaaleihin bakteereihin. Elimistömme kuuluisikin altistua säännöllisesti pienille määrille luonnon mikrobeja jotta immuunivaste iholla, limakalvoilla ja suolistossa voi tehdä sitä työtä, mitä varten se on kehittynyt. On selvää, että avain terveelliseen mikrobiomiin alkaa sisäisesti mutta lisäämällä ihon mikrobiston monimuotoisuutta voi mikrobistoa ja immuunipuolustusta muuttaa terveydelle edulliseen suuntaan.

Vaurioituneella ja sairaalla iholla onkin havaittu pienentynyt mikrobilajien monimuotoisuus verrattuna terveeseen tai normaaliin ihoon. Korkea bakteerien monimuotoisuus on yhdistetty myös parempaan yksilölliseen immuunisuojaan mukautuvan ja innovaatisen immuunijärjestelmän ansiosta. Koska ”hyvien” bakteerien puute johtaa ”huonojen” bakteerien ylivaltaan kannattaa ihon hyviä bakteereja ”ruokkia” erilaisten elintapamuutosten avulla.

 

Ihon mikrobitasapainoon voi vaikuttaa mm. seuraavasti:

 

1. Kadonneen luontoyhteyden muodostaminen

Luontoperäisellä kasvialtistuksella on mahdollista muuttaa ihon mikrobioita ja lisätä ihon mikrobien monimuotoisuutta. Jo kahden viikon altistus luonnon mikrobeille voi lisätä kaupungissa asuvan ihmisen mikrobiston (Acidobacteria, Actinobacteria, Proteobacteria,Bacteroides, Alpha-, Beeta-, ja Gammaproteobacteria) monimuotoisuutta merkittävästi. Metsässä liikkuminen, puutarhanhoito ja kosketus maaperään yleensäkin tarjoavat iholle monipuolista mikrobimaailmaa. Jo muutama gramma multaa voi sisältää jopa kolme miljardia bakteeria sekä miljoonia alkueläimiä ja sienisolua (hiivat, homeet ym.)

 

2. Ylihygieenisyyden välttäminen

Yleisen hygieniatason nousu, vaurastuminen sekä asunto- ja elintarvikeolojen kohentuminen 1900-luvun aikana ovat olleet tärkeitä edistysaskeleita erilaisten tarttuvien tautien ja lapsikuolleisuuden ehkäisyssä. Vuosituhannen loppua lähestyttäessä ja sen jälkeen on hygieniaongelma kääntänyt toisen kylkensä; mikrobipelosta johtuvan ylihygienian uskotaan avanneen tietä allergioille, atopioille ja entistä vaarallisemmille taudeille.

Kodeissa desinfektioaineet ovat tarpeettomia eivätkä ne korvaa tavallista ja riittävää kodin siisteyttä. Bakteerikammo ja hysteerinen peseminen voivat mennä jopa sairauden asteelle ja näin luodaan edellytykset tilalle tuleville hankalammille, ei-hoidettavissa oleville bakteereille.

Mikrobeja tarvitaan heti varhaislapsuudesta immuunijärjestelmän kouluttamiseen normaalille tasolle joten ympäröivä luonto ja sen ”lika” ei ole pelottava allergeenien lähde. Allerginenkin tarvitsee vahvaa luontoyhteyttä ja mikrobialtistusta terveytensä perustaksi.

 

3. Hikoilua ja hölkkää

Iholla asuvat mikrobit käyttävät lipidejä, ureaa ja muita hien sisältämiä komponentteja ravintoaineina kasvaakseen ja puolestaan suojaavat ihoa useilta ihon patologioilta, kuten atooppiselta ihottumalta, psoriasikselta jne. Ne toimivat vuorovaikutuksessa immuunijärjestelmän kanssa ja estävät haitallisten patogeenien kasvua elimistössä pitämällä yllä paikallista pH: ta ja tuottamalla sekundaarimetaboliitteja ja bakteriosiinejä. ”Hikiliikunnasta” on siis muutakin terveyshyötyä keholle kuin lihaskunnon kasvattaminen.

 

4. Luonnonmukainen ihonhoito

Ihmisen biologinen monimuotoisuus on tällä hetkellä ainoa luotettava indikaattori ihon terveydelle joten synteettisten kemiallisten aineosien käyttö nykyaikaisessa kosmetiikassa oletetaan aiheuttavan vaurioita ihon mikrobiomille.

Suurimmassa osassa meikki-, hius- ja ihonhoitotuotteita on kemiallisia aineosia, jotka heikentävät ihon mikrobiomia. Haitallisimpia ovat ftalaatit, parabeenit, formaldehydin ja formaldehydin vapauttajat, kuten DMDM-hydantoiini, kvaternium-15, diatsolidinyyliurea ja imidatsolidinyyliurea. Yleisesti hiusväriaineissa, shampoissa sekä aknen ja ihottuman hoidossa käytetyissä tuotteissa on myös resorsinolia, joka suurempina annoksina on myrkyllistä, ärsyttää ihoa ja silmiä ja on myös hormonitoimintaa häiritsevä kemikaali.

Ihon normaaliflooran ylläpitämiseksi on hyvä noudattaa mahdollisimman luonnonmukaista ihonhoitoa, ihonhoitotuotteita ja kosmetiikkaa. Anna ihosi myös hengittää ja vältä päivittäistä meikkiä.

Mitä paremmin ihon normaali mikrobiomi opitaan tuntemaan sitä luotettavammin voidaan myös kehittää testejä, joilla pystytään testaamaan erilaisten ainesosien vaikutusta ihon terveydelle ja sen myötä asettamaan rajoituksia tuotteille, jotka vahingoittavat ihon luonnollista mikrobitasapainoa ja terveyttä.

 

5. Vesi vanhin voitehista

Allergia- ja astmaliiton mukaan väestöstämme 15 – 20 prosenttia sairastaa atooppista ihottumaa. Kuivuus ja kutina ovat atooppisen ihottuman tyypillisiä oireita.

Allergia- ja astmaliiton asiantuntijat oikovat säännöllisesti mielikuvaa, että kuivaa ihoa pitäisi pestä vain harvakseltaan. Hoito-ohje on juuri päinvastainen: Pitkät, jopa 15 minuutin kylvyt kostuttavat kuivaa ja atooppista ihoa kunnolla. Myös lyhyemmistä pesuista on apua.

Vesi kostuttaa, ei kuivata ihoa. Kyse on ihon ja sen ympäristön välisestä vesitasapainosta. Ihon pinta muodostaa kalvon, joka estää suolan poistumista mutta läpäisee kuitenkin vettä. Iho toimii myös vesieristeenä joka estää liiallisen nesteenmenetyksen ja toisaalta veden osmoottisen imeytymisen kehoon, kun olemme veden kanssa kosketuksissa.

Myös juotu vesi vaikuttaa ihon terveyteen ja ulkonäköön. Ihminen on 70-prosenttisesti vettä; aivot ja sydän koostuvat 73% vedestä ja keuhkot ovat noin 83% vettä. Iho sisältää vettä 64%, lihakset ja munuaiset 79%. Jopa luut ovat vetisiä (31%). Pienikin nestevaje näkyy elimistössä nopeasti muun muassa väsymyksenä, ihon sameutena ja ryppyisyytenä.

Veden laadulla ja sen mikrobiekosysteemillä on myös vaikutusta ihon mikrobistoon. Eräässä tutkimuksessa selvitettiin yhteyttä merivedelle altistumisen ja ihmisen ihon mikrobiomin välillä. Koehenkilöiden pohkeiden iholta kerättiin mikrobiominäytteet ennen kuin he uivat merellä sekä 6 ja 24 tunnin päästä uinnin jälkeen. Genomianalyysi osoitti, että ihon mikrobiomit olivat erilaisia yksilöiden välillä ennen uintia. Mutta uinnin jälkeen mikrobiyhteisöt eivät enää olleet erilaisia, mikä osoitettiin näytteiden välisen monimuotoisuuden vähenemisellä. Taksonominen analyysi osoitti, että valtameribakteerit, mahdolliset patogeenit mukaan lukien, korvasivat luontaisia ihobakteereita ja pysyivät iholla vähintään 24 tuntia uinnin jälkeen. Tämä tutkimus antaa käsityksen ihmisen ihon mikrobiomin ja ympäristön, kuten veden, välisestä suhteesta.

 

 Pidä ihostasi hyvää huolta, niin sekin pitää hyvää huolta sinusta!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


Kirjoita kommentti

Huomaathan, että ylläpitäjä hyväksyy viestit ennen julkaisua.